15.9.2020

Kyllästyttääkö 3D?

Romahtavia rakennelmia. Murskaantuvia instituutioita. Vastakkainasettelua, josta seuraa pelkoa, uhoa ja tuhoa. Pimeyttä. Kaaosta. Painajaisunta.

3D on nyt myllerryksessä, ja monet ovat jo alkaneet kurkottaa korkeampiin ulottuvuuksiin. Seuraava askel vie sinut 4D:hen. Sielläkin on vielä vallalla kaksinaisuus: ”hyvät” syyttävät ”pahoja” ja ”pahat” pelkäävät ”hyviä”. Pelko puolestaan saa aikaan paljon tuhoa ja hyökkäyksiä, väkivaltaa ja sekasortoa.

Pelko repii ison railon ihmisten välille. 4D:ssä käydään henkien sotaa siitä, mihin suuntaan ihmiskuntana nyt lähdemme ja millaisen tulevaisuuden luomme. On helppoa alkaa pelätä, syyttää ja tuomita ns. pahoja yksilöitä ja tahoja – kuka sitten minkin asian pahana näkee. Kun olet selvittänyt tämän kiirastulen, aukeaa uusi ulottuvuus.

Tervetuloa 5D:hen! Sieltä katsottuna kaikki on rakkautta. Silloin tuntee pyyteetöntä rakkautta myös jokaista pahista kohtaan. Ymmärtää, että he tekevät pahoja tekoja, koska ovat pudonneet pois 5D:n ykseydestä ja rakkaudesta. 5D-tietoisuudessa voi rakastaa ”vihollista” ja sanoa tälle tiukasti mutta lempeästi: ”Kiitos ei.”

Ymmärrä Shivan tanssin kauneus. Jotta uusi voi syntyä, pitää vanhan tuhoutua. Lopulta me kaikki teemme tämän siirtymän yhdessä. Me valitsimme roolit tähän näytelmään, ja vanhan tuhoajan rooli on yhtä pyhä ja tärkeä kuin uuden luojan rooli. Tuhoajan rooli vain on paljon vaikeampi, sillä kiitosta he eivät 3D:ssä eivätkä 4D:ssä saa.

Kun pölyn laskeuduttua katsot uuden alun aamukasteessa kimaltelevaa 5D-maailmaa, huomaat rakastavasi myös jokaista tuhoajaa. Ymmärrät, että tuhoaja on yhtä tärkeä osa ikuista itseäsi kuin luoja. Silloin tiedät vihdoin palanneesi takaisin kotiin.

Kiitos kaikille teille, jotka sukelsitte tiheimpään 3D:hen! Jonkun täytyy nostaa pohja ylös. Siihen pystyvät vain kaikkein rohkeimmat, kaikkein kirkkaimmat sielut. Tulkaa tekin nyt takaisin kotiin.

Anne Rinne

20.3.2020

Täällä on muitakin kuin me

Kun lapsina aloimme sisarusteni kanssa riehua julkisilla paikoilla, isä komensi meitä: ”Muistakaa, että täällä on muitakin kuin te.”

Tämä opetus tuli mieleeni, kun muutama päivä sitten näin uutisen siitä, miten Venetsian kanaalien vesi on nyt paikoin kristallinkirkasta ja kaloja näkyy siellä uiskentelemassa. Mieleeni tulvivat viime elokuun hetket Venetsiassa ja se ainutlaatuinen energia, jonka siellä koin. Ehkä on tarkoituksenmukaista, että tuo hyvin korkea energiaportaali on hetkeksi tyhjennetty ihmispaljoudesta. Ehkä pitää antaa tilaa myös muille.

Elämme nyt poikkeusoloissa, ja ego pelkää enemmän kuin koskaan. Monet ovat lähes halvaantuneet pelosta tai purkavat pelkonsa muiden syyttelyyn, oman ”turvallisuutensa” maksimoimiseen tai ”hälläväliä” -asenteeseen.

Korkeampi minä näkee kuitenkin kokonaiskuvan tässäkin tilanteessa. Egomme putoavat hetkeksi syvimpään 3D-erillisyyteen, mitä on koettu. Korkeampi minä sen sijaan tietää, että ovi 3D:n erillisyydestä 5D:n ykseyteen on jo avattu. Tuosta ovesta sisään kulkeminen edellyttää meiltä sitä, että tietoisesti valitsemme jokaisena elämämme hetkenä korkeimman mahdollisen toimintamallin.

Voit omalta osaltasi harjoitella tietoisuutesi kohottamista verkkokurssillani ”Seitsemän porrasta 3D:stä 5D:hen”*. Yksi kurssiin kuuluvista harjoituksista on ajatella haastavat elämäntilanteet kokeina koulussa. Mieti, mitä kysymyksiä edessäsi on. Vastaa parhaan ymmärryksesi mukaan. Nykyisessä tilanteessa (kevät 2020) voisit muotoilla seuraavanlaisen koekysymyksen:

Maailmanlaajuinen pandemia on puhjennut. Suomeen tulee yhtäkkiä poikkeustila ja kovia rajoituksia. Mikä seuraavista vaihtoehdoista on korkean värähtelyn toimintatapa?

A) Ei koske minua. Olen nuori ja terve. Tämähän on vanhusten tauti.  En piittaa rajoituksista. Tärkeintä on, että minä saan tehdä mitä haluan. Naureskelen halveksuvasti vessapaperin hamstraajille ja levitän heistä vitsejä somessa.

B) Nyt täytyy suojautua ja tehdä kaikki voitava, etten saa tartuntaa.  Maski naamalle ja käsidesipullo taskuun, mikäli jonnekin on ihan pakko mennä. Paria metriä lähemmäksi en mene ketään. Lukkiudun kotiin. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla saatan käydä hieman ulkoilemassa, kun ketään muita ei ole liikkeellä.

C) Tärkeintä on varustautua ja kerätä mahdollisimman paljon erilaisia tavaroita kotiinsa. Kierrän kaikki lähikaupat ja ostan kaikkea mitä saan kaapit täyteen. Varmuus on paras. Pääasia, että minulta / perheeltäni ei lopu mikään. Ei väliä, vaikka muille ei riittäisikään. Mitäs hidastelivat. Ehkä voin parin viikon päästä myydä vessapaperirullia naapureille 20 eurolla kappale.

D) Hoidan kaikkia muita ihmisiä ja kaikkien asioita niin paljon kuin vain voin. Olen ensimmäisenä vapaaehtoisena tekemässä pitkää päivää töissä.  Minun täytyy nyt pelastaa ihmisiä, vaikka itse uupuisin äärirajoille. On hienoa ja ylevää uhrautua. Kyllä minua nyt ihaillaan!

E) Pidän hyvää huolta itsestäni sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kohtaan pelkoni, mutta en anna niille valtaa. Muistan, että  pelko on magneetti, joka vetää luokseni juuri sitä mitä pelkään. Autan muita kykyjeni mukaan, mutta en uhraa itseäni. Rohkaisen muita ja  olen ystävällinen myös niille, jotka pelkäävät ja hamstraavat. Haluan omalta osaltani tuoda jokaisen kohtaamani ihmisen elämään edes pilkahduksen valoa, iloa ja toivoa.

Ulkoinen todellisuus on aina heijastus sisäisestä todellisuudestamme. Jos emme pidä näkemästämme, meidän täytyy katsoa peiliin. Juuri tänään me kaikki voimme tehdä paljon sen eteen, että tulevaisuudessa koko maapallo hohtaa kristallinkirkkaana. Mieti jokaisena päivänä, ohjaako toimintaasi 3D:n pelkopohjainen erillisyystietoisuus vai 5D:n rakkauspohjainen ykseystietoisuus. Valinta on sinun.

* Kurssi on itsenäinen kokonaisuus eikä edellytä reiki-kurssien käymistä.

Anne Rinne

14.2.2020

Uudet chakrat, uudet ulottuvuudet

Reikin perushoidossa käsiä pidetään eri chakrojen kohdalla. Näin kehon energiakeskuksia avataan, puhdistetaan, voimistetaan ja tasapainotetaan. Monille on jo Reiki 1 -kurssille tullessa tuttua kehon seitsemän päächakran systeemi: juurichakra, sakraalichakra, solar plexus, sydänchakra, kurkkuchakra, otsachakra ja kruunuchakra muodostavat energiakehomme ”luurangon”.

Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus energia-anatomiastamme. Reiki-virityksessä aktivoituvat myös kämmenchakrat ja jalkapohjachakrat.  Tämän lisäksi yhä useammalla ovat avautumassa myös korkeammat ”ylösnousemus-chakrat”, joissa on valtava potentiaali.

Ihmiskunta on nyt tekemässä ylösnousemusmatkaa 3D:n pelkopohjaisesta erillisyystietoisuudesta 5D:n rakkauspohjaiseen ykseystietoisuuteen. Chakrajärjestelmämme kehittyy ja jalostuu tämän matkan aikana, jotta pystymme ottamaan vastaan yhä korkeampivärähteisiä energioita.

Korkeampien chakrojen aktivoituminen voi olla hyvin hämmentävää, jos ei tiedä, mistä on kyse. Voi tulla kummallisia fyysisen kehon oireita, joille ei löydy mitään syytä. Myös mielen rajoja voidaan koetella etenkin silloin, kun chakroja alkaa avautua myös fyysisen kehon ulkopuolella. Olemme niin tottuneet typistämään tietoisuutemme fyysisen kehomme sisälle, että ajoittainen tunne leijumisesta fyysisen kehomme ulkopuolella voi saada epäilemään omaa mielenterveyttään.

Myös omituinen tunne siitä, että kehon sisällä liikkuu ”jotain”, voi aiheuttaa pelkoa. Kun ymmärtää, että on vain herkistynyt tuntemaan energioiden virtauksen chakroissa ja meridiaaneissa, voi rauhassa rentoutua tämän kauniin ja ihmeellisen muutoksen syleilyyn.

Juurichakra on seitsemän peruschakrasysteemin maadoituschakra. Ennen kuin hyvin korkeavärähteiset uudet chakrat voivat aktivoitua, pitää maadoituksen olla kunnossa. Niinpä ensimmäisten uusien chakrojen joukossa avautuu yleensä Maatähti-chakra, joka sijaitsee energiakentässämme hieman jalkapohjiemme alapuolella. Maatähti on laajentuneen chakrasysteemimme maadoituschakra. Tämän chakran avautuminen aiheuttaa yleensä ohimeneviä kipuja jalkateriin.

Kun maadoitus toimii, myös hieman päämme yläpuolella sijaitseva Sielutähti-chakra voi aktivoitua. Sen kautta virtaa kruunuchakraamme ja sitä myötä koko energiakenttäämme aivan uudenlaista energiaa. Tämä mahdollistaa sen, että saat suoremman yhteyden korkempaan minääsi, sielusi ikuiseen ydinolemukseen. Tietoisuutesi laajenee korkeampiin ulottuvuuksiin, jolloin näet selvemmin elämäsi tarkoituksen.

Maatähden alapuolella ja Sielutähden yläpuolella on vielä lisää chakroja, jotka avautuvat aikanaan. Myös fyysisen kehon alueella on useita uinuvia chakroja, jotka aktivoituvat ylösnousemusprosessin aikana. Näistä tärkeimmät ovat korkeampi sydänchakra ja kallonpohjassa sijaitseva hyvin voimakas chakra, jonka nimitys ei vielä ole vakiintunut. Itse kutsun sitä esim. ylösnousemuschakraksi.

Korkeampi sydänchakra (pyhä sydän) sijaitsee sydänchakran ja kurkkuchakran välissä. Korkeampi sydän on universaalin rakkauden keskus. Sen avautuminen mahdollistaa viidennen ja sitä korkeampien ulottuvuuksien energioiden virtaamisen auraamme. Pyhä sydän on portti pyyteettömään rakkauteen, rauhaan, viisauteen ja lopulta myös valaistumiseen.

Kallonpohjassa sijaitsee hyvin mielenkiintoinen chakra, jonka toimintaa on vaikea kuvailla lineaarisen kielen sanoilla. Kokemukseni mukaan tästä chakrasta syöksyy sisään paljon voimakkaampaa ja ”raaempaa” energiaa kuin kruunuchakrasta, josta tulevan energian päämme yläpuolella sijaitsevat chakrat ovat suodattaneet. Ylösnousemuschakrasta sisään tuleva informaatio ei ole lineaarista, vaan sen kautta otamme vastaan valokielipaketteja, joihin informaatio on pakattu moniulotteisesti.

Ennen kuin korkeammat chakrat voivat aktivoitua, täytyy seitsemän päächakran olla kunnolla auki ja tasapainossa. Reiki 1 -kurssilla opittava itsehoito antaa tähän hyvän työkalun. Sen myötä voit alkaa rauhassa omaan tahtiisi tutustua todelliseen itseesi, joka on paljon laajempi kuin fyysinen kehosi. Voit aloittaa matkan kohti uusia ulottuvuuksia, joissa oman itsesi eri aspektit jo malttamattomina odottavat kohtaamistanne.

Anne Rinne

26.2.2018

Jalat maahan

Mieti, jos vain söisit ja söisit etkä koskaan kävisi vessassa. Siinä ei paljon auta, vaikka ruoka olisi kuinka terveellistä ja herkullista tahansa.

Samoin on energioiden kanssa. Kun otat vastaan elämänenergiaa (chi, ki, prana), ei ole tarkoitus varastoida sitä kehoon. On tarkoitus pysyä virtauksessa, jolloin teemme koko ajan tilaa uusille energioille vanhojen poistuessa meistä.

Meidän pitää maadoittaa lävitsemme läikehtivä energiavirta. On monia tapoja maadoittua, ja ehdottomasti paras on olla yhteydessä luontoon.

Pane siis jalat maahan, mieluiten paljaat jalat. Se ei tosin Suomessa ole mukavaa kuin lyhyen ajan vuodesta. Mutta mene ulos. Mene metsään tai meren rantaan. Rauhoitu. Hengitä syvään. Kuuntele tuulta, pane merkille tuoksujen vivahteet. Halaa puuta, tai ihmistä. Katsele tähtitaivasta. Sukella fyysisiin aisteihisi ja tunne yhteytesi maahan.

Myös mikä tahansa konkreettinen toiminta maadoittaa. Siivoa. Tee ruokaa. Tanssi. Pidä kehosi liikkeessä, niin myös energiat virtaavat.

Vaikka et tietoisesti tekisikään energiaharjoituksia, tarvitset silti maadoitusta. Maapallolle tulevat energiavirrat ovat voimistuneet entisestään, ja ne vaikuttavat meistä jokaiseen. Monet kärsivät nykyään kroonisesta maadoitusvajeesta – jopa lapset, jotka luonnostaan ovat hyviä maadoittumaan.

Yksi merkittävä syy tähän on se, että ihmiset viettävät nykyään liikaa aikaa virtuaalisissa ympäristöissä älylaitteidensa luomien keinotekoisten energiakenttien puristuksissa. Näin tehdessään he näivettävät maan syvyyksiin ulottuvat energiajuurensa, mistä on monia vakavia seurauksia erilaisista fyysisen kehon oireista mielen järkkymiseen ja tunne-elämän sekasortoon.

Maadoittumisen tarve on erityisen suuri silloin, kun ahmitaan uusia korkeita energioita. Juostaan kundaliini-aktivoinnista kristallivalokylpyyn, mistä kvanttihypellään violetti liekki -meditaatioon. On kova hinku ylöspäin, aina vain korkeampiin ulottuvuuksiin. Tästä voi olla seurauksena ”energia-krapula”, johon auttaa vain maadoittuminen.

Kun kurkotat korkeuksiin, muista, että ei pilvenpiirtäjänkään rakentamista aloiteta ylemmistä kerroksista. Ensin on perustan oltava kunnossa. Kasvata juuret ja ymmärrä olevasi ihminen maan pinnalla. Sen jälkeen voit kurottaa niin korkealle kuin haluat – edes taivas ei ole rajana.

Anne Rinne

9.9.2017

Ihminen, varjonsa mittainen

Mitä puhtoisempina sädehdimme, sen parempia arvelemme olevamme. Kiiltävään julkisivuumme eivät sovi säröt ja halkeamat.

Täydellisessä idyllissämme jokin tuntematon uhka kuitenkin vaanii kannoillamme. Joku kulkee aina perässämme, vaikka kuinka kiristämme tahtia ja juoksemme pimeyttä karkuun. Oma varjomme seuraa meitä kuin Muumilaakson mörkö myrskylyhtyä. Se kaipaa valoon, jossa se voi tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.

Varjo on se osa meitä, johon heitämme ominaisuudet, joita emme itsessämme hyväksy. Piirteet, jotka ovat osa meitä mutta jotka määrittelemme pahoiksi, rumiksi, pelottaviksi ja ei-toivotuiksi. Kun kohtaamme tällaisia puolia itsessämme, torjumme ne. Kieltämällä emme kuitenkaan tuhoa noita ominaisuuksia, vaan pikkuhiljaa niistä rakentuu varjomme.

Monet pelkäävät varjoaan yli kaiken. Se ei kuitenkaan ole hirviö, joka haluaa tuhota sinut. Itse asiassa saatat löytää varjostasi myös hyviä piirteitä.

Olet esimerkiksi voinut kasvaa ympäristössä, jossa herkkyys mielletään heikkoudeksi ja näin ollen ei-toivotuksi ominaisuudeksi. Tai ehkä sinua on lapsena kiusattu, kun olet osoittanut herkkyytesi. Niinpä olet kieltänyt tuon piirteen persoonastasi.

Herkkyys on kuitenkin tärkeä ominaisuus. Se mahdollistaa aidon läheisyyden ihmissuhteissa, myös suhteessa omaan itseen. Jos olet piilottanut herkkyytesi varjoosi, saat kallisarvoisen lahjan, kun alat tutustua kinterilläsi kulkevaan mörköön.

Varaudu siihen, että varjosi saattaa olla hyvin vihainen. Tai surullinen. Kenties peloissaan. Ja aivan varmasti se on yksinäinen, sillä se on aina tuntenut olevansa ”toinen”, ei-hyväksytty osa sinua.

Tunteiden ilmaisu on kulttuurisesti tarkkaan säädeltyä, joten iso osa tunteista siirtyy varjoomme. Tunteissa ei kuitenkaan ole mitään pahaa. On tervettä tuntea myös niin sanottuja negatiivisia tunteita: surua, vihaa, ahdistusta. Kyse on vain siitä, miten tunteensa kohtaa ja ilmaisee – tekeekö sen rakentavasti vai tuhoavasti.

Joku voi löytää varjostaan jopa kykynsä rakastaa. Rakkaus kulkee käsi kädessä herkkyyden kanssa, ja voi olla, että kasvuympäristössäsi myös rakkaus on mielletty heikkoudeksi. Lopulta kuitenkin nimenomaan rakkaus tekee ihmisestä vahvan.

Koska varjomme piilottelee alitajunnassamme, sen luokse pääseminen ei ole aivan yksinkertaista. Usein varjo hiipii uniimme, sillä nukkuessamme ego tainnutetaan hetkeksi. Tällöin kätketyt puolet itsestämme voivat nousta pintaan. Yksi tapa tutustua varjoonsa on pitää unipäiväkirjaa ja muutenkin kiinnittää uniinsa enemmän huomiota.

Ego voidaan tainnuttaa myös päihteillä, jolloin varjo pääsee ilmoille. Mitä enemmän ihminen on varjoaan paennut, sitä raivokkaammin se voi humalassa nousta esille. Tällöin ihminen on kuin täysin eri persoona verrattuna selväpäiseen minäänsä. Tukahdutettu varjo voi purkautua kuin tulivuori ja saada paljon tuhoa aikaan.

On terveellisempiäkin tapoja tehdä tuttavuutta torjutun minänsä kanssa. Meditointi, kaikenlainen hiljentyminen ja vauhdin hidastaminen tuovat varjoa lähemmäs valoasi. Myös reiki tarjoaa työkaluja tähän kohtaamiseen. Yleensä viimeistään reiki 2 -virityksen jälkeen varjomme alkaa pikkuhiljaa nousta tietoisuutemme pintaan. Tätä kohtaamista ei tarvitse pelätä. Kun päästät varjon tietoisuuteesi, se menettää tuhoavan voimansa.

Valaistuminen ei tarkoita sitä, että kiellämme pimeytemme, vaan sitä, että suuntamme rakkauden valon myös varjoomme. Ihmisinä olemme valossa aina varjomme mittaisia. Me emme ole vain hyviä vaan myös pahoja. Emme tee vain kauniita tekoja vaan myös rumia. Emme läheskään aina uskalla valita rakkautta, vaan usein putoamme pelkoon.

Epätäydellisyys on inhimillistä. Kun sen hyväksyt, nouset lopulta kaksinaisuuden yläpuolelle. Kun et torju varjoasi, sekään ei enää uhkaa sinua. Kun tunnistat ja tunnustat oman varjosi, et koe myöskään tarvetta projisoida ”pahaa” ulkopuolellesi. Et heitä ensimmäistä kiveä etkä toistakaan, kun ymmärrät, että kukaan ei ole pelkästään paha. Kaikissa meissä loistaa myös se valo, joka varjonkin luo.

Anne Rinne

11.2.2017

Reiki-matka omaan itseeni

Reiki 2 -kurssilla sukelletaan syvemmälle energioihin kuin 1-tasolla. Reiki 2 -viritys vaikuttaa etenkin tunteiden ja mielen puhdistumiseen ja eheytymiseen. Jotta tämä olisi mahdollista, on uskallettava kohdata oma itsensä ja menneisyytensä.

Valtaosa sairauksista johtuu tunteiden umpisolmuista. Tukahdutetut tunteet pitävät energiasi epätasapainossa, jolloin vedät puoleesi myös muunlaista epäonnea, joka näkyy kehosi lisäksi myös ihmissuhteissasi ja elämänolosuhteissasi ylipäänsä. Vasta sitten, kun tunnetukokset on avattu ja menneisyys puhdistettu, on paraneminen syvällisellä tasolla mahdollista.

Reiki 2 -virityksen jälkeen tulisi huomio kiinnittää ennen kaikkea oman itsensä siivoustyöhön. Meidän on uskallettava katsoa sen ihannekuvan taakse, jonka olemme itsestämme luoneet. Reiki auttaa meitä tuomaan varjoalueemme valoon, jolloin voimme eheytyä.

Kun mielemme varjoalueet nousevat tietoisuuteemme, joudumme kenties ensimmäistä kertaa elämässämme kohtaamaan itsemme, toteutumattomat unelmamme ja pettymyksemme. Teeskentelyn aika on ohi, ja hyvä niin, sillä teeskentely syö voimamme ja tukkii energioiden vapaan virtauksen.

Reiki 2 -virityksen jälkeen myös ihmissuhteet nousevat pintaan. Kun sinä muutut, myös ihmissuhteesi muuttuvat. Nekin voivat uudistua ja parantua – tai loppua, jos niin on tarkoituksenmukaista. Reiki tuo valoon sellaisetkin asiat, jotka ehkä mieluummin pitäisimme pimennossa. Voi olla, että silkasta tottumuksesta ja turtumuksesta jatkamme jotain ihmissuhdetta, vaikka se ei enää palvele kummankaan osapuolen korkeinta hyvää. Joskus parantuminen voi vaatia toimimattoman suhteen lopettamista.

Tärkein ihmissuhteesi on kuitenkin suhde omaan itseesi. Kaikki muu järjestyy, kun ensin luot rakastavan ja kunnioittavan suhteen itseesi.

Reiki 2 -kurssin jälkeiset viikot ja kuukaudet ovat monelle hyvin intensiivistä sisäisen tutkiskelun aikaa. Kurssilla saa työkaluja tämän sisäisen siivouksen tekemiseen, ja kurssia seuraavassa jatkotapaamisessa pääsee jakamaan kokemuksiaan minun ja muiden kurssilaisten kanssa.

Jotkut haluavat käydä tämän itsetutkiskelun läpi yksin, omaan tahtiinsa. Olen kuitenkin huomannut, että monet kaipaavat tähän prosessiin ohjausta ja ryhmän tukea. Tähän tarpeeseen olen nyt vastannut kehittämällä opintokokonaisuuden nimeltä ”Reiki-matka omaan itseeni”.

Tälle matkalle voit lähteä pienryhmässä (enintään neljä osallistujaa), kun olet käynyt Reiki 2 -kurssin minulla. Eri Reiki Mastereiden pitämät kurssit vaihtelevat sisällöltään paljon, ja haluan varmistaa, että opintokokonaisuuden alkaessa kaikilla osallistujilla on tarvittavat tiedot ja taidot

Opintokokonaisuus koostuu viidestä tapaamisesta, jotka kestävät kolme tuntia kerrallaan. Ajankohdat sovitaan yhdessä ryhmän jäsenten kanssa siten, että tapaamisten välillä on tarpeeksi aikaa asioiden prosessointiin.

Sisällöt vaihtelevat osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan.  Käytämme monipuolisesti Reiki 2 -kurssilta saatavia työkaluja oman tunne-elämän ja menneisyyden puhdistamiseen ja hoitamiseen. Pääset jakamaan oman tarinasi turvallisen ryhmän sisällä, minun ohjauksessani.  Lopulta opit antamaan anteeksi ja voit päästää irti vanhasta tarinastasi, mikäli se ei enää palvele korkeinta hyvääsi. Voit aloittaa alusta ja itse luoda uuden kertomuksen – sellaisen, jossa sinä määräät tahdin.

Anne Rinne

30.11.2016

Kuka viereesi jää

Jokainen kohtaamasi ihminen on peili, joka heijastaa jotain osaa sinusta. Katsomalla ihmissuhteitasi näet syvälle sisimpääsi – myös ne piirteet, jotka mieluusti kieltäisit itseltäsi.

Ei ole sattumaa, miksi tietyt ihmiset ovat tulleet elämäämme. Auramme värähtely toimii magneetin lailla ja vetää puoleemme niitä, jotka ovat kanssamme samalla aallonpituudella – kirjaimellisesti.

Kun kehityt henkisesti ja värähtelytasosi kohoaa, myös ihmissuhteesi muuttuvat. Todelliseen sielunyhteyteen perustuvat suhteet syvenevät entisestään. Vedät puoleesi myös uusia ystäviä, joiden värähtely resonoi oman kohonneen värähtelysi kanssa.

Osa ihmissuhteista voi kuitenkin tulla tiensä päähän. Jos joku ei halua kasvaa kanssasi, on aika päästää hänet menemään. Ei ole mikään itseisarvo pitää kynsin hampain kiinni toimimattomasta suhteesta, joka ei palvele enää kummankaan osapuolen korkeinta hyvää. Kulissien ylläpito vie valtavasti voimia, ja teeskentely tukkii energioiden vapaan virtauksen. Kaiken lisäksi tällainen suhde vie energiatilan aurassamme, jolloin elämäämme ei mahdu uusia ihmisiä.

Ei jokaisen suhteen ole tarkoitus kestää, kunnes kuolema meidät erottaa. Voi olla, että kohtaamisen oli määrä palvella tiettyä tarkoitusta jossain vaiheessa elämänpolkuamme. Kun tämä tarkoitus on täytetty, voidaan kiitollisin mielin erota ja jatkaa matkaa, kumpikin omaan suuntaansa. Suhteiden ei aina tarvitse loppua dramaattisesti, vaan ne voivat myös pikkuhiljaa kuihtua pois.

Joku voi myös pelästyä kirkkauttasi, uutta hohdettasi. Se ehkä valaisee hänessä piirteitä, joita hän ei kestä katsoa, joten hän juoksee karkuun. Anna hänen mennä, anna hänelle anteeksi. Jos sielujenne välillä on syvä yhteys, hän tulee takaisin, kun on ensin uskaltanut katsoa itseensä.

Reiki-viritys kullakin tasolla puhdistaa ja laajentaa auraamme sekä kohottaa värähtelyämme. Etenkin Reiki 2 -kurssin jälkeen monet näkevät itsensä, tunne-elämänsä ja ihmissuhteensa aivan uudessa valossa. Riippuvuuteen, alistamiseen ja hyväksikäyttöön perustuvat suhteet eivät enää kiinnosta. Kun oppii arvostamaan ja rakastamaan itseään, ei halua jäädä tukahduttavaan ihmissuhteeseen.

Mitä esteettömämmin energiasi virtaavat ja mitä korkeammalla värähtelet, sitä enemmän alat kohdata ihmisiä, joihin sinulla on syvä sielunyhteys. Nämä ovat sieluperheesi jäseniä. Tunnistat heidät heti. He tuntuvat tutuilta, kuin tapaisit vanhan ystävän pitkästä aikaa – niin kuin itse asiassa onkin. Heidän seurassaan ei tarvitse teeskennellä, vaan voit olla rauhassa oma itsesi. Te ymmärrätte toisianne puolesta sanasta, ja ilman sanojakin. Tuntuu, kuin olisit palannut kotiin.

Osa ihmisistä menee menojaan, mutta sielunkumppanisi pysyvät rinnallasi. He kasvavat ja kehittyvät kanssasi, ja heidän seurassaan energiasi virtaavat esteettä. Nämä ihmiset ovat kirkkain peilisi. He heijastavat kauneinta valoasi, sitä ihmettä joka sinä olet.

Anne Rinne

28.10.2016

Korkeampi minä, egon paras ystävä

Kuvittele olevasi näyttelijä. Esirippu aukeaa, näytelmä alkaa. Astut tapahtumien virtaan, draama syvenee, ja tunteet heittelevät sinua. Jossain vaiheessa olet niin syvällä tarinan pyörteissä, että alat samastua rooliisi. Lopulta uskot olevasi tuo roolihenkilö ja unohdat todellisen minäsi.

Näin meille käy tässä näytelmässä nimeltä Elämä: unohdamme, kuka oikeasti olemme. Uskomme olevamme ego, joka on kuitenkin vain rooli, jonka korkeampi minämme ottaa tässä inkarnaatiossa. Ego on vain väline, jonka korkeampi minämme luo voidakseen toimia tässä ulottuvuudessa.

Suurin osa ihmistä elää koko elämänsä egon harhan vallassa. Ehkä joskus unessa tai jonakin kuulaan kirkkaana ymmärryksen hetkenä he voivat saada aavistuksen tuosta suuremmasta minästään. Korkeampi itsemme on kuitenkin aina valmiina tulemaan luoksemme, jos vain avaamme yhteyden.

Ego kuitenkin pelkää tämän yhteyden avaamista. Ego ylipäätään pelkää vähän kaikkea. Se huolehtii ja epäilee, ja sen toimintaa määrittelee ponnistelu, kamppailu ja kilpailu. Ego uskoo erillisyyteen ja tuntee usein yksinäisyyttä. Eikä egoparka saa koskaan tarpeeksi mitään! Ego keskittyy puutteeseen; se keskittyy siihen, mitä sillä ei ole tai mitä on liian vähän.

Ego pelkää muutosta, vaikka muutos olisi kohti parempaa. Ego tekee kaikkensa pitääkseen asiat ennallaan. Näin se uskoo pystyvänsä hallitsemaan tapahtumien virtaa ja kontrolloimaan elämää. Ennen kaikkea ego pelkää kuolemaa – ja sen seurauksena myös elämää. Ja syystäkin pelkää, sillä ego on väliaikainen luomus ja kuolee tämän inkarnaation jälkeen.

Mutta ego ei ole koko totuus meistä. Korkeampi minämme on ikuinen, jumalainen itsemme, joka on täydellisen vapaa ja ääretön. Korkeampi minämme toimii ykseydestä käsin – se ymmärtää, että kaikkein syvimmällä tasolla olemme kaikki yhtä. Niinpä sen toimintaa ohjaa kilpailun sijasta yhteistyö. Korkeammalle minälle ominaisia tunteita ovat syvä rauha, luottamus, ilo ja pyyteetön rakkaus.

Korkeampi minämme elää jatkuvassa yltäkylläisyydessä. Se luottaa täydellisesti universuminen hyvyyteen ja omiin luoviin voimiinsa. Korkeampi minämme rentoutuu muutokseen eikä patoa elämän luonnollista virtausta. Eikä meidän tarvitse pelätä kuolemaakaan, kun samastumme egon sijasta korkeampaan minäämme. Silloin tiedämme, että ”kuolema” on vain muodonmuutos ja että elämä on ikuista.

Ego ei kuitenkaan ole vihollinen, joka pitää tuhota. Se on korkeammalle minällemme tärkeä väline, jonka kautta se voi heijastaa energiansa tähän ulottuvuuteen. Kyse on vain siitä, missä fokuksemme on – samastummeko egoon vain korkeampaan minäämme?

Reiki Master -opinnoissa on pitkälti kyse siitä, että siirrymme egokeskeisestä elämästä korkeamman minämme ohjaukseen. Alamme yhä enemmän elää jokapäiväistä elämäämme korkeampana minänämme. Kyse on irti päästämisestä, antautumisesta ja sallimisesta – ja ennen kaikkea itsensä rakastamisesta ehdoitta, mikä on useimmille se kaikkein vaikein asia.

Yleensä tähän prosessiin on tarvittu siirtymävaihe, jota kutsutaan ”sielun pimeäksi yöksi”. Sen aikana painopiste siirtyy egosta korkeampaan minään. Se on egolle hyvin tuskallinen prosessi, jota monet tälläkin hetkellä käyvät läpi.

Siirtymän voi tehdä helpomminkin, lempeästi sallimalla, kun sen tekee tietoisesti ja ymmärtää, mistä on kyse. Egoa ei ole pakko ajaa sietokykynsä äärirajoille. Voimme auttaa egomme tämän vaiheen läpi rakastamalla sitä ehdoitta ja olemalla sille armollinen.

On helpottavaa ymmärtää, että ego voi kaikessa rauhassa olla keskeneräinen. Ei egon ole tarkoitus valaistua! Ego on ja pysyy inhimillisen epätäydellisenä, ja juuri siinä piilee sen kauneus. Korkeampi minämme puolestaan on jo valaistunut ja jumalaisen täydellinen. Meidän tulee ainoastaan päästää irti peloistamme ja sallia korkeamman minämme energioiden täyttää elämämme.

Juuri nyt yhä useammat meistä tekevät siirtymää egosta korkeampaan minäänsä. Maapallolle ja meidän jokaisen energiakenttään virtaa koko ajan entistä korkeampia energioita, jotka auttavat meitä muistamaan, kuka todella olemme. Elämme voimakkaita muutoksen aikoja, ja nämä energiat ravistelevat meistä jokaista.

Kun yhä useampi meistä alkaa elää korkeampana minänään, myös ihmissuhteet muuttuvat. Kun kaksi egoa kohtaa, ihmissuhde on kilpailua, kamppailua, kontrollointia, riitelyä, syyttelyä –  parhaimmillaan ehkä ehdollista rakkautta (rakastan sinua, jos sinä teet niin ja näin, jos sinä annat minulle sitä tai tätä, jos saan omistaa sinut jne.).

Kahden korkeamman minän välinen suhde sen sijaan on yhteistyötä, luottamusta ja pyyteetöntä rakkautta. Silloin jokainen kohtaaminen heijastaa sitä iloa, että ”valo minussa näkee valon sinussa”*. Toki egokin on mukana näissä suhteissa, mutta se toimii korkeamman minän ohjauksessa.

Kun esirippu laskeutuu ja näytelmä on ohi, jatkaa korkeampi minämme taas uusille näyttämöille luomaan uusia egoja. Eikä tämänkään inkarnaation ego sittenkään kokonaan kuole, vaikka fyysinen muotomme katoaa. Kaikki mitä ikinä olemme olleet, säilyy energiana, joka kulkee korkeamman minämme mukana muille näyttämöille, uusiin tarinoihin. Joten rauhoitu ego, myös sinä olet osa ikuisuutta.

(*Yksi mahdollinen tapa kääntää Reikin kaukosymboli Honshazeshonen)

Anne Rinne

1.10.2016

Älä elämää pelkää

Runoilijat sen ovat aina tienneet: elämälle on uskallettava altistua. Emme tulleet tänne nurkissa lymyilemään. Emme syntyneet tänne kieltämään itseämme. Tulimme, koska halusimme kokea fyysisen olemassaolon syvyyden ja painon, sen kauneuden ja myös ajoittaisen kipeyden.

Runossaan ”Älä elämää pelkää” Kaarlo Sarkia rohkaisee lukijaa kääntämään kasvonsa kohti elämää:

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.

Usein ihmiset kuitenkin kääntävät elämälle selkänsä. He pelkäävät niin kovasti tekevänsä jotain väärin, etteivät uskalla tehdä juuri mitään. He pelkäävät, että jos he tahrivat kätensä elämään, taivaiden valtakunnan ovet eivät avaudu heille.

Elämänpelon taustalla on yleensä kuolemanpelko. Pelkäämme, että jos teemme täällä virheitä, kuoleman jälkeen seuraa rangaistus. Pyhät miehet ja naiset ovat perinteisesti sulkeutuneet luostarin muurien sisäpuolelle, ja siellä onkin ollut helppo pysyä kaidalla tiellä. Mutta jäikö elämä elämättä?

Kaarlo Sarkia muistuttaa runossaan, että kuoleman portti on aina meille avoin. Huomenna voi olla liian myöhäistä kääntää kasvonsa elämää kohti, joten juuri nyt on uskallettava elää ”pelotta varassa yhden kortin”.  Sarkia kehottaa lukijaa juopumaan ”elon maljasta” ja tarpeen tullen myös luopumaan siitä kivutta.

Myös Eino Leino antaa runossaan ”Hymni tulelle” neuvoja sille, ”kuka tahtoo nousta taivahille”.  Hänen ohjeensa ovat samansuuntaisia kuin Sarkian: ihmiskokemukseen tulee heittäytyä rohkeasti ja intohimoisesti. Ei haittaa, että henkemme tuli polttaa maallisen tomumajamme ennen pitkää tuhkaksi, sillä todellinen minämme on tuo ikuisesti palava tuli:

On elon aika lyhyt kullakin.
Siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.

Monet ihmiset kuitenkin kytevät säästöliekillä sen sijaan, että antaisivat henkensä leimahtaa täyteen paloon. He ovat unohtaneet, että meidän ei ole tarkoitus säästellä valoamme tuonpuoleiseen vaan tulimme tuomaan sen tänne.

Joskus vasta vakava sairaus tai kuolemanrajakokemus saa ihmisen tajuamaan elämänsä ohikiitävän kauneuden. Silloin henki ehkä vihdoin löytää rohkeuden roihahtaa täyteen liekkiin. Kun on katsonut kuolemaa silmästä silmään, ei elämä kenties enää tunnukaan niin pelottavalta.

Edgar Lee Mastersin Spoon River antologiassa ääneen pääsevät kuolleet. He tarkastelevat monologeissaan mennyttä elämäänsä ja antavat meille vielä elossa oleville ohjeita. Monista runoista nousee esille ”elämättömän elämän” teema, mutta on myös toisenlaisia runoja.

Omassa puheenvuorossaan Lucinda Matlock maalaa kauniin kuvan maallisen  vaelluksensa iloista ja suruista. Tässä runossa on äänessä puhuja, joka on uskaltanut kokea elämänsä kokonaan, tuntea sen kaikki sävyt ja vivahteet. Ja kun ei ole säästellyt maan päällä, voi kuolemankin kohdata rauhallisin mielin.

Runon viimeisissä säkeissä Lucinda Matlock antaa meille tärkeän neuvon:

Mitä on kuulemani puhe
surusta ja väsymyksestä,
vihasta, tyytymättömyydestä ja pettyneistä toiveista?
Te heikentyneet pojat ja tyttäret,
elämä on liian väkevä teille –
elämää rakastetaan eläen.

Arki kuitenkin puuduttaa meidät, ja elämänrakkaus vain hukkuu johonkin pyykkivuorien, lainanlyhennysten ja työpaikan palaverien alle. Päivästä ja vuodesta toiseen samanlaisina jatkuvat rutiinit tekevät meistä robotin, joka vain toistaa vanhoja kuvioita. Jouluna ihmettelemme, että vasta äskenhän riisuimme edellisen kuusen koristeista – mihin ihmeeseen yksi vuosi taas katosi?

On hyvä toisinaan muistuttaa itseään kuolevaisuudestaan. Vaikka sielumme on ikuinen eikä koskaan häviä, tämä maallinen muotomme on kuitenkin vain henkemme hetkellinen luomus. Jos tietäisit, että sinulla on enää vuosi aikaa, mihin käyttäisit tuon ajan? Rohkeimmat voivat jatkaa ajatusleikkiä: jos tämä olisi elämäni viimeinen kuukausi / viikko / päivä, mitä tekisin?

Kääntäisinkö jo vihdoin kasvoni elämälle?

Anne Rinne

17.9.2016

Ulos laatikosta!

Laatikossa on niin mukava olla! Kaikki on tuttua ja turvallista, ja tiedät tarkkaan maailmasi rajat. Logiikkasi on aukoton, ja se, mikä ei mahdu tuon logiikan piiriin, on yksinkertaisesti mahdotonta.

Jonkun toisen laatikossa sinun logiikkasi on kuitenkin hölynpölyä. Ihan yhtä oikeutetusti kuin sinä omassa maailmassasi, tuo toinenkin pitää omaa laatikkoaan maailmankaikkeuden keskuksena, jossa asiat ja ilmiöt ovat oikein, juuri niin kuin niiden kuuluukin olla.

Laatikon reunojen yli ei juuri kurkita. Muiden laatikoiden näkeminen voisi horjuttaa perusturvallisuuttamme haastamalla meidät kyseenalaistamaan oman maailmankuvamme. Puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että voisi olla jokin todellisuus kaikkien laatikkojen ulkopuolella… Hui! Pelkkä ajatuskin pyörryttää.

Missä laatikossa sinä elät? Onko kyseessä jokin uskonto, kulttuuri, poliittinen ideologia, ammatti-identiteettisi ja asemasi yhteiskunnassa tai vaikkapa tieteellinen maailmankuva?

Tiede pyrkii avoimuuteen ja objektiivisuuteen, mutta valitettavan usein tieteilijätkin ovat jääneet tieteellisten paradigmojensa vangeiksi. Esimerkiksi voimme ottaa vaikkapa älyllisen elämän etsimisen avaruudesta. Koska maapallolla biologinen elämä vaatii tietyt olosuhteet, oletetaan helposti, että tämä pätee kaikkialla universumissa. Älyllinen elämä voi kuitenkin jossain muualla ottaa aivan erilaisia muotoja ja vaatia aivan muita edellytyksiä kuin maapallolla. Jos täällä pätee jokin tietty logiikka, ei se tarkoita, että sama logiikka pätee kaikkialla universumissa.

Jos tieteellinen maailmankuva muodostaa sinun laatikkosi reunat, kannattaa muistaa, että tiede kartoittaa aina senhetkisen käsityksen todellisuudesta. Ei niin kauan sitten uskottiin (tai ”tiedettiin”), että suurin osa – yli 90 % – dna:stamme on ”roska-dna:ta”, jolla ei ole mitään virkaa. Nyt kuitenkin aletaan pikkuhiljaa ymmärtää, millaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia tuo valtava osa dna:stamme pitää sisällään.

Kun lääketieteen edustajien ja fyysikkojen lisäksi tutkimusryhmään otettiin mukaan myös kielitietieteilijöitä, nämä havaitsivat dna:ssa samanlaisia rakenteita kuin luonnollisissa kielissä. Tämä olisi jäänyt huomaamatta, ellei olisi tehty eri tieteenalojen välistä yhteistyötä. Tämä jos mikä vaati ”ulos laatikosta” -ajattelua. Aivan ensimmäiseksi ei lingvisteille varmaan olisi tullut mieleen alkaa tutkia dna:ta!

Perinteisesti eri tieteenalat ovat olleet melko kaukana toisistaan, mikä on estänyt kokonaiskuvan hahmottamista. Toivottavasti tulevaisuudessa eri alojen tutkijat yhä rohkeammin lähtevät tieteenalojen väliseen yhteistyöhön. Tämä voisi avata merkittäviä ovia ja auttaa yhä useampia meistä näkemään laajemman kokonaisuuden. Eri uskontojen edustajien soisi toimivan samoin. Näyttää siltä, että tiukka uskonnollinen maailmankuva muodostaa erityisen tiiviin laatikon.

Alatko jo kaivata väljemmille vesille? Kurki rohkeasti maailmasi reunojen yli! Saatat pian nähdä muitakin laatikoita, joiden olemassaolosta sinulla ei ole ollut aavistustakaan. Ehkä näet jonkun toisenkin varovasti kurkistelevan omien rajojensa yli, ja katseenne kohtaavat. Aika pysähtyy hetkeksi, ja tiedät, että tästä kohtaamisesta alkaa uusi luku elämässäsi.

Ymmärrät, että on olemassa muitakin totuuksia kuin omasi, että laatikkojen välillä voi olla vuoropuhelua ja että kaikkien tunnettujen totuuksien tuolla puolen on vielä Suuri Tuntematon. Siellä todellinen seikkailu vasta alkaa.

Anne Rinne

8.9.2016

Ilo kirkastaa kruunusi

Kulttuurissamme kärsimys on kirkastettu hyveeksi, josta seuraa palkkio kuoleman jälkeen. Elämämme täällä murheen laaksossa on rankkaa uurastamista, ja jokainen onnen hippunen on ansaittava kovalla työllä. Mutta ei hätää, sillä kun täällä nöyränä kärsit, ovat palkintosi tuonpuoleisessa mittaamattomat. ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!”

Entä jos onni ja ilo ovatkin syntymäoikeutemme? Entä jos elämästä olisikin tarkoitus nauttia? Mitä jos henkisellä polullamme ilo onkin paljon parempi opettaja kuin kärsimys?

Kruunusi ei kirkastu kärsimyksestä, vaan päinvastoin. Kärsimys madaltaa värähtelytasoasi ja tukkii energian vapaan virtauksen, mikä puolestaan aiheuttaa myös kehoon sairauksia. Matala värähtelymme vetää puoleemme sitä mitä olemme, myös huonoja ihmissuhteita ja monenlaista epäonnea.

Ilo sen sijaan avaa tukokset, ja sydämestä kumpuava nauru saa energiat virtaamaan. Kruunuchakrasi (yksi kehon energiakeskuksista) avautuu ja kirkastuu, kun annat ilon täyttää sydämesi. Ilo on hyvin korkeasti värähtelevää energiaa, joka vaikuttaa myös kehoosi – ilo parantaa. Kun säteilet iloa, vedät elämääsi ihmissuhteita ja tapahtumia, jotka heijastavat korkeaa värähtelytasoasi.

Miksi olisi jotenkin erityisen henkistä kieltää ilo? Miksi varsinkin aisti-iloja pidetään syntinä? Miksi elämästä ei saisi täysin rinnoin nauttia? Jos et nauti olemassaolostasi, kaikista sen vivahteista, et ikinä avaa sinulle annettua elämän lahjaa. Tämä on vähän sama asia kuin jos antaisin sinulle upean syntymäpäivälahjan, jota et ikinä avaa. Siirtäisit sen vain syrjään mahdollisimman huomaamattomasti, vähän nolona siitä että edes sait sen.

Monet sortuvat ilon kaipuussaan pinnalliseen kertakäyttöiloon, joka lopulta jättää tyhjän olon. Aito ilo sen sijaan tuo syvän rauhan ja seesteisen olon. Se avaa yhteyden omaan sisimpääsi ja vahvistaa yhteyttäsi myös muihin ihmisiin. Tällaista iloa ei ansaita otsa hiessä raatamalla, vaan se tulee luoksesi ihan itsestään ja kevyesti, kunhan vain sallit sen. Kun avaudut ilolle, osaat ottaa kiitollisena vastaan elämän moninaiset lahjat.

Kun etsit iloa, hakeudu hyvään seuraan. Tulemme helposti imaistuksi mukaan muiden energioihin, joten seuralla tosiaan on väliä. Ethän vain ole huomaamattasi liittynyt ”voivottelu-kerhoon”, jonka tapaamisissa vatvotaan sitä, mitä kauheata on taas tapahtunut ja miten paljon tässä taas onkaan kärsitty? Näissä klubeissa jopa kilpaillaan sillä, kuka on kärsinyt eniten ja kuka parhaiten ansaitsee marttyyrin kruununsa.

Marttyyrin kruunu ei kuitenkaan loista kirkkaana, vaan on tumma ja samea. Se ei keiku kevyesti kutreillamme, vaan painaa ryhtimme niin kumaraan, että emme edes voi nostaa katsettamme ylös taivaalle. Tuo kruunu ei avaa meille pääsyä elämän juhlaan.

Toki elämään kuuluu myös ajoittainen kärsimys. Valo luo myös varjoja. Kärsimykseen ei kuitenkaan ole syytä jäädä rypemään, eikä varsinkaan tehdä siitä hyvettä. On jo aika luopua käsityksestä, että ”henkinen ihminen” on iloton askeetti, joka kääntää selkänsä maalliselle onnelle. Me emme kehity henkisesti kieltämällä maallista elämää vaan iloitsemalla siitä.

Anne Rinne

27.8.2016

Sinä ensin!

Mitäpä minusta. Menkää te muut vaan edellä. Kyllä minulle riittää elämän rippeet. Muille parhaat palat, ja minä otan sitten mitä jää.

Itsensä vähättely ja viimeiseksi jättäminen on yleistä, ja usein sen ajatellaan olevan myös ”hyvän ihmisen” merkki. Itsensä rakastaminen yhdistetään usein egoistiseen itserakkauteen eikä ymmärretä, että hyvä ihminen on hyvä ensisijaisesti itselleen.

Jotkut tulevat reiki-kurssille, koska heillä on niin kova tarve hoitaa muita. Reiki 1 -kurssilla painotan aina sitä, että ensin on hoidettava itsensä ja vasta sitten on muiden vuoro. Tämä on vähän sama asia kuin lentokoneen turvaohjeissa: pane ensin happinaamari itsellesi ja vasta sitten auta muita.

Jos olet itse aivan lopussa, miten voit kuvitella auttavasi muita? Voit tehdä ”hyviä tekoja”, mutta jos teet ne vain velvollisuudesta tai ansaitaksesi taivaspaikkasi, olet hakoteillä. Marttyyriutesi ei auta ketään eikä tuo lisää valoa maailmaan.

Kun hoidat itsesi ehjäksi ja opit rakastamaan itseäsi, sinulla ei ole enää epätoivoista tarvetta hoitaa muita. Voit antaa läheistesi rauhassa kompastella omat polkunsa, sillä et enää projisoi omia ongelmiasi muiden ihmisten elämään. Toki ojennat auttavan kätesi, kun joku sitä tarvitsee, mutta ymmärrät, ettet voi pelastaa ketään elämältä tai suojella ketään häneltä itseltään.

Kun rakastat itseäsi, sinun ei enää tarvitse yrittää rakastaa muita, vaan säteilet rakkautta luonnostaan, pelkällä olemassaolollasi. Elät, ja annat muidenkin elää. Kun sinun valosi loistaa, koko maailmassa on enemmän valoa, ja siitä hyötyvät kaikki.

Voit ottaa pieniä askeleita itsesi rakastamisen -polulla nyt heti. Aseta itsellesi terveet rajat ja opettele sanomaan ”ei” tuntematta syyllisyyttä. Ei maailma siihen kaadu, jos otat vähän rennommin. Ehkä työpaikallasi ja kotonasi joku muukin osaa hoitaa asiat kuin sinä.

Kun katsot itseäsi peilistä, älä tee siitä arvostellen ja virheitä etsien. Katso silmiisi, hymyile itsellesi. Kun joku kehuu paitaasi, vastaa jotain muuta kuin ”no tämä nyt on vaan tämmöinen vanha, ja alennusmyynnistä ostettu”. Kun joku antaa sinulle lahjan, ota se iloisesti ja kiitollisena vastaan sen sijaan että sanot ”enhän minä nyt mitään olisi tarvinnut”.

Anna itse itsellesi lahjoja! Eikä lahjojen aina tarvitse olla materiaa. Lahja itsellesi voi olla myös pieni hemmotteluhetki tai ihan vain omaa aikaa lempiharrastuksen parissa. Tee niitä asioita, jotka saavat sielusi laulamaan, vaikka muut ihmiset nauraisivat sinulle ja sanoisivat sinun olevan hullu. Et tullut tähän maailmaan toteuttamaan muiden unelmia. Tulit tänne tehdäksesi omista unelmistasi totta.

Sano ”nyt riittää”, kun joku vähättelee sinua tai kohtelee sinua kaltoin. Anna itsellesi anteeksi, jos olet menneisyydessä tehnyt jotain, mitä et enää tekisi. Ole itsellesi lempeä ja hyväksy keskeneräisyytesi. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, jotta voisit elää onnellista elämää.

Mieti myös, mitä tarinaa kerrot itsestäsi muille. Vatvotko vaivojasi, murheitasi ja epäonnistumisiasi, vai keskitytkö siihen, mikä meni hyvin ja missä onnistuit? Kerrotko muille vain huonoista puolistasi, vai osaatko kehua itseäsi aidosti ja rehentelemättä? Tunnetko oman arvosi?

Muista aina, että sinä olet ainutkertainen ja arvokas osa maailmankaikkeutta. Sinut on tehty samasta aineesta kuin taivaan tähdet.

Anne Rinne

17.8.2016

Olet oman elämäsi luoja

Jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi, alamme helposti etsiä syyllisiä. Syyttävä sormi voi osoittaa ankeaa lapsuutta, tyhmiä poliitikkoja, hankalaa pomoa, petollista ex-puolisoa. Vai olisikohan epäonnemme taustalla vain sattuma tai kohtalo, vai kenties rankaiseva Jumala?

Syyllisiä on kuitenkin turha etsiä, sillä itse luot kaiken, mitä elämässäsi on. Ulkoinen todellisuutesi (kehosi, terveytesi, ihmissuhteesi, ympäröivät olosuhteet) on heijastus sisäisestä maailmastasi, värähtelytasostasi. Jos haluat muuttaa elämääsi, muuta värähtelyäsi.

Meillä kaikilla on aura, energiakenttä, jonka värähtely toimii magneetin lailla ja vetää elämäämme sitä, mitä itse olemme. Jos esimerkiksi jatkuvasti vähättelet itseäsi ja kohtelet itseäsi huonosti, vedät puoleesi ihmisiä, jotka tekevät sinulle samoin. Jos haluat hyviä ihmissuhteita, ala kohdella itseäsi lempeästi, armollisesti ja rakastavasti.

Entä vakavat sairaudet ja onnettomuudet – kuka haluaisi luoda itselleen niin kauheita asioita? Eivätkö ne nyt ole vain sattumaa ja huonoa tuuria?

Eivät ole. Et ehkä ole luonut vaikeuksiasi tietoisesti, mutta alitajuisesti olet ne luonut. Meidän tietoinen mielemme on vain jäävuoren huippu, ja sen alla on valtava piilotajunta, joka pääsääntöisesti on vastuussa luomuksistamme. Ei auta, vaikka kuinka askartelisit aarrekarttoja hokien ”olen kaunis ja rohkea”, jos alitajuntasi ei sitä usko. Vain se, minkä alitajuntasi uskoo mahdolliseksi, voi ilmentyä elämääsi.

Luultavasti jokainen meistä sanoo haluavansa olla terve. Alitajuisesti saatamme kuitenkin luoda itsellemme sairauden, koska sairaana saamme muilta huomiota ja hoivaa, joita kenties olemme koko elämämme turhaan kaivanneet. Tai ehkä rankaisemme itseämme sairaudella, jos emme osaa antaa itsellemme anteeksi. Kenties olemme uupuneet velvollisuuksien taakasta emmekä keksi muuta keinoa pelastaa itseämme kuin sairastua. Alitajuisia syitä luoda sairauksia voi olla monia, vaikka tietoinen mielemme haluaa meidän olevan terve.

Voimme itse tiedostamattamme sabotoida oman onnemme. Monilla on alitajunnassaan uskomuksia, etteivät he ole minkään arvoisia, etteivät he ansaitse olla onnellisia ja rakastettuja, että he ovat uhreja, joita elämä huvikseen potkii päähän, ettei mikään ikinä onnistu… Ja jos he hetken uskaltavat uskoa unelmiinsa, odottaa nurkan takana entistäkin kauheampi katastrofi, joten parempi olla odottamatta liikoja. Itku pitkästä ilosta, eikä kuuseen kannata kurkottaa.

Auramme värähtelytaso määräytyy (osittain alitajuisista) ajatuksistamme, tunteistamme ja uskomuksistamme, joita voi muuttaa. Reiki 2 -kurssi antaa tähän välineitä. Toki senkin jälkeen on itsestä kiinni, miten paljon näitä välineitä käyttää itsensä hoitamiseen.

Aurassamme värähtelee myös menneisyytemme ja kokemuksemme – ja niitäkin voi muuttaa! Reikin avulla voimme valaista ja puhdistaa polun, jonka olemme jo kulkeneet, niin että voimme jatkaa eteenpäin kevyemmin askelin. Sinun ei tarvitse koko loppuelämääsi raahata perässäsi menneisyyden kivirekeä, jossa voi olla esimerkiksi vihaa, kaunaa, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta, pelkoa, itseinhoa, syyllisyyttä ja monia muita todella painavia tunteita, jotka madaltavat värähtelyäsi.

Kun olet tehnyt sisäisen työsi ja aurassasi värähtelevät ilo, kiitollisuus, rakkaus, luottamus ja muut kevyet tunteet, vedät puoleesi ihmisiä, tapahtumia ja olosuhteita, jotka resonoivat uuden värähtelytasosi kanssa. Täydellisiä meistä ei koskaan tule – luojan kiitos! – mutta opit ottamaan vastuun omista luomuksistasi. Jos elämässäsi kaikki ei näytä siltä kuin haluaisit, tiedät kenen puoleen kääntyä.

Anne Rinne

13.8.2016

Elämäsi tärkein matka

Ihmiset tekevät melkein mitä tahansa välttyäkseen kohtaamasta itseään. Päivät täyttyvät monenmoisesta touhusta ja hyörinästä. Velvollisuuksia ja harrastuksia kahmitaan kalenterit täyteen, ja kiireellä jopa ylpeillään: olen tehokas ja tärkeä, olen lunastanut oikeutuksen olemassaolooni!

Jopa erilaiset henkisen kasvun kurssit voivat pitää meidät kiireisinä. Ryntäämme kurssilta toiselle saadaksemme taas yhden sulan hattuumme, mutta emme missään vaiheessa oikeasti pysähdy tutkimaan omaa äärettömyyttämme.  Monille riittää se, että on tuttavapiirinsä ”henkisin henkilö”.

Joskus yön hiljaisina tunteina, kun arjen pauhu hetkeksi vaimenee, voimme kuulla hiljaisen äänen sisällämme kuiskivan: ”Kuka minä olen? Miksi minä olen? Mistä olen tullut, minne olen matkalla? Mikä elämässä oikeasti on tärkeää ja arvokasta? Rakastaako kukaan minua?” Pian kuitenkin vaiennamme tuon äänen, joka esittää kovin kiusallisia kysymyksiä. Ryntäämme taas uuteen päivään velvollisuuksineen ja kiireineen.
 
Voimme jatkaa näin vuosia, vuosikymmeniä. Peilikuvamme muuttuu yhä vieraammaksi, kun suoritamme elämäämme robotin lailla, kaukana itsestämme.

Elämä kuitenkin yrittää antaa meille hienovaraisia vihjeitä, pieniä töytäisyjä, jotta ymmärtäisimme aloittaa kaikista matkoistamme tärkeimmän – matkan omaan itseemme. Jos sivuutamme nämä vihjeet, voi edessä olla totaalinen kampitus, täydellinen pysähdys. Se voi tulla monessa muodossa: työttömyys, vakava sairastuminen, avioero… Mitä tahansa, mikä pysähdyttää meidät kerta kaikkiaan, minkä jälkeen paluuta entiseen ei enää ole.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse tippua pohjalle ja hajota pirstaleiksi, mikäli aloitamme itseemme tutustumisen vapaaehtoisesti. Oman itsemme valaiseminen on elämämme suurin – ja kenties ainoa – tarkoitus. Elämä jatkaa tönäisyjään, kunnes lähdemme matkalle, joka vie meidät oman itsemme mittaamattomiin syvyyksiin ja äärettömiin avaruuksiin.

Mikä tässä matkassa on niin pelottavaa, että välttelemme sitä loppuun asti? Pelkäämmekö itseämme? Mitä mörköjä mielemme pimeistä nurkista voisi löytyä, jos suuntaamme valonheittimen sinne?  Nämä nurkat meidän kuitenkin on valaistava, mikäli mielimme eheytyä.  ”Ihminen ei valaistu kuvittelemalla valo-olentoja, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen.” (Carl Gustav Jung)

Reiki ei ole ainoa keino sytyttää sisäistä valoasi, mutta se on yksi kauneimmista tavoista tehdä se. Reiki on lempeä mutta samalla tinkimätön opettaja elämäsi tärkeimmällä matkalla. Kun etsit omaa valoasi, muista, että myös henkisen kasvun markkinoilla on tarjoilla monenmoista krääsää ja tyhjiä lupauksia, joten tervettä järkeä ja hyvää erottelukykyä tarvitaan.

Anna intuition valaista polkusi, sydämen toimia kompassinasi – ja lähde!

Anne Rinne

© Kaikki oikeudet pidätetään.